Tovin periaateohjelma

Periaateohjelmamme on tuhti tekstipaketti, jonka tarkoitus on vastata kysymyksiin "mitä?" ja "miksi?". Sitä työstettiin pitkään ja hartaasti, kunnes ohjelma saatiin lopulta valmiiksi keväällä 2005.

Hyviä lukuhetkiä Tovin periaateohjelman parissa!

Hyväksytty kevätkokouksessa 22.3.2005

SISÄLLYSLUETTELO

Hyvinvointi

Ympäristö

Kansainvälisyys

1. JOHDANTO

Turun opiskelevat vihreät ry (Tovi) näkee vihreyden laaja-alaisena, uudistusmielisenä yhteiskunnallisena ajattelutapana, jossa yhdistyvät ajatukset inhimillisesti ja ekologisesti kestävämmästä kehityksestä sekä oikeudenmukaisemmasta maailmasta. Keskeisiä arvoja Toville ovat luonnon ja ympäristön kunnioitus sekä yhteiskunnallinen tasa-arvo ja suvaitsevaisuus – toisin sanoen kestävä kehitys kaikissa muodoissaan.

Tovin tavoitteena on edesauttaa ympäristöasioiden huomioimista kaikessa Turun yliopiston ja Turun kaupungin päätöksenteossa ja toiminnassa; ympäristöasiat eivät ole oma erillinen sektorinsa, vaan ne on nähtävä osana kaikkea toimintaa. Tovi pyrkii herättämään keskustelua ja ajatuksia ympäristöasioista – epäkohtien tiedostaminen on ensimmäinen askel kohti parempaa maailmaa.

Opiskelijoiden järjestönä Tovi haluaa kiinnittää erityistä huomiota opiskelijoiden asemaan niin koko yhteiskunnan kuin Turunkin tasolla. Erityistä huomiota on kiinnitettävä opiskelijoiden jaksamiseen yhä kiristyvien vaatimusten alla – niin opiskeluaikaan kuin koko elämänkaareenkin on mahduttava aikaa harrastaa, levähtää ja unelmoida.

2. OPISKELU

2.1. KOULUTUS

Opiskeluaika ei ole ainoastaan kouluttautumista työuraa varten, vaan se on myös nuoren aikaa itsenäistyä ja etsiä omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Opintoja ei siis voida nähdä putkena, jonka kaikki läpäisevät samalla tavalla ja samassa ajassa, vaan niiden on joustettava opiskelijoiden erilaisten elämäntilanteiden mukaan. On oltava mahdollista opiskella täysipäiväisesti ja valmistua nopeasti, mutta samoin on oltava mahdollisuus tehdä töitä opintojen ohella, perustaa perhe tai kerätä kokemusta ulkomailta. Tutkintojen ei tule olla kaikilla samanlaisia, vaan niihin on voitava sisällyttää erilaisia sivuaineita ja opintokokonaisuuksia. Koulutuksen tulee perustua kiinnostukseen, ja mahdollisimman suuri liikkuvuus sekä valinnanvapaus opinnoissa on taattava. Putkitutkinnot eivät ole opiskelijoiden eivätkä myöskään yhteiskunnan etujen mukaisia. Opiskelijoille on annettava mahdollisuus erehtyä ja korjata virheensä. Jos opiskelija huomaa olevansa väärällä alalla, on hänen halutessaan voitava vaihtaa alaa. Opiskelijoille tulee antaa aikaa kasvaa ja kehittyä oppilaitoksessa; näin ollen opintoaikoja ei tule rajata. Sen sijaan opinto-ohjausta tulee tehostaa niin korkeakouluissa kuin toisen asteen oppilaitoksissakin.

Koulutushaarojen eriarvoistaminen taloudellisten näkökulmien perusteella on lyhytjänteistä politiikkaa. Koulutusohjelmien supistaminen ja yksipuolistaminen tuottavat joustamattomia kokonaisuuksia. Yliopistojen tulee voida vastata omien varojensa käytöstä. Yliopistoissa ei tule ottaa käyttöön sisäisiä tulosohjattuja malleja varojen jaossa. Toimenpiteissä, joilla opintoja pyritään tehostamaan, tulee ottaa huomioon etenkin ne opiskelijat, joiden opinnot viivästyvät henkilökohtaisten motivaatio- ja oppimisvaikeuksien sekä syrjäytymisen takia. Väliaikaisen hankalan elämäntilanteen, vammaisuuden tai sairauden asettamat vaikeudet opiskelulle tulee ottaa huomioon kaikissa ratkaisuissa.

Korkeakoulujen sisällä on ymmärrettävä opiskelijoiden työtaakan kasvaneen. Opintotuen riittämättömyyden vuoksi monien opiskelijoiden on käytävä töissä opiskelujen ohessa. Opiskeluaikana on voitava ja ehdittävä tehdä muutakin kuin vain opiskella. Opiskelijajärjestöt tarjoavat mahdollisuuden tavata muita opiskelijoita ja harrastaa yhdessä. Uudessa elämäntilanteessa ja mahdollisesti uudella paikkakunnalla opiskelijajärjestö on monille tärkeä yhteisö. Siksi korkeakoulujen tuleekin tukea järjestöjen toimintaa esimerkiksi tarjoamalla niiden käyttöön toimitiloja.

2.2. TOIMEENTULO JA ASUMINEN

Täysipäiväinen opiskelu tulee mahdollistaa opintotukea nostamalla. Opintotukijärjestelmä on saatava ajan tasalle. Tällä hetkellä valtaosa opiskelijoista turvaa toimeentulonsa sivutoimisella työssäkäynnillä. Ei myöskään ole oikein, että opiskelijoiden on yhteiskuntamme ainoana väestöryhmänä elettävä lainarahalla. Opiskelijoiden tukemisen tulee perustua vähävaraisuuteen kuten muillakin kansalaisilla.

Kohtuuhintaisten opiskelija-asuntojen riittävyys Turussa tulee taata. Asuntotarjonnassa on huomioitava myös opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet. Opiskelupaikan läheisyydessä on oltava asuntoja niin yksinasuville, pareille kuin perheillekin.

2.3. OPISKELUSTA TYÖHÖN

Aivovuotoa Turusta pääkaupunkiseudulle tulee vähentää. Ei ole hyväksyttävää, että opiskelijoiden on valmistumisensa jälkeen vasten tahtoaan lähdettävä työn perässä pääkaupunkiseudulle. Tämä ei myöskään ole kaupungin edun mukaista. Turkulaisten opiskelijoiden mahdollisuuksia työllistyä valmistumisensa jälkeen opiskelukaupunkiinsa tulee edistää esimerkiksi kaupungin tukemilla työharjoittelumahdollisuuksilla. Täten opiskelijat voisivat jo opiskeluaikanaan luoda työkontakteja, mikä helpottaisi heidän työllistymistään Turkuun.

Työelämään siirtyminen on nykyisin ylikorostetussa asemassa. Oppiarvot eivät saa olla puhtaasti välineellisiä, vaan niihin tulee sisältyä myös todellista uteliaisuutta ja ymmärrystä. Opiskelu ja työ ovat molemmat osa elämää, mutta niiden ei tulisi olla hallitsevassa osassa. Tämä tulisi ottaa huomioon kaikilla koulutuksen aloilla.

3. HYVINVOINTI

3.1. ENEMMÄN AIKAA, VÄHEMMÄN ROINAA

Tänä päivänä yhteiskuntaamme vaivaa jaksamiseen liittyvät ongelmat. Niin työelämässä kuin opiskelijamaailmassakin eri-ikäiset ihmiset joutuvat ponnistelemaan kiireen, taloudellisen epävarmuuden, tehokkuuden ja suorituskeskeisyyden sekä koulutusinflaation keskellä. Nämä seikat johtavat yhä nuoremmilla ihmisillä stressiin, uupumukseen ja muihin psyykkisiin ongelmiin, mikä näkyy esimerkiksi päihteiden käytön lisääntymisenä. Yhteiskunnalle nämä ongelmat käyvät kalliiksi muun muassa terveydenhuoltokustannusten ja syrjäytymisen kautta.

Todellista hyvinvointipolitiikkaa on pohtia, millainen yhteiskunnan ja yhteisön pitäisi olla, jotta yhteisön jäsenet viihtyisivät ja voisivat paremmin töissä tai opiskelupaikassaan. Lähitasolla tärkeää on miettiä, millä tavalla esimerkiksi kaupunki ja korkeakoulut voisivat toimia paremmin, jotta asukkaat ja opiskelijat voisivat hyvin.

Eräs tärkeimmistä vihreistä arvoista on edistää työssä ja opiskelussa jaksamista. On tärkeää, että opiskelijoilla Turussa ja ympäri maan on mahdollisuus ottaa opiskelun ohella myös aikaa itselleen ja samalla toteuttaa vihreää ajatusta: enemmän aikaa, vähemmän roinaa. Hyvinvointia edesauttaa toimiva sosiaalinen verkosto: opiskelijoillakin on oltava aikaa ja taloudellisia resursseja tavata ystäviä, käydä aika ajoin ulkona ja matkustaa kotipuoleen vanhempiaan tapaamaan. Riittämättömän opintotuen sekä pätkätöiden maailmassa opiskelijat ovat eräs yhteiskuntamme huonosti voivista ryhmistä, jonka jaksamiseen tulee kiinnittää kaikilla tasoilla huomiota.

Myös kunnallisella tasolla on kiinnitettävä huomiota opiskelijoihin. Varsinkin Turussa opiskelijoiden ääntä on kuultava enemmän: onhan kaupunkimme asukkaista lähes joka kolmas opiskelija tai nuori. Opiskelijoille on tarjottava riittävästi kohtuuhintaisia palveluita mm. liikunta- ja kulttuurisektorilla. Oppilaitoksissa on tärkeää ottaa opiskelijoita mukaan päätöksentekoon. Ruohonjuuritason ääniä on kuultava. Ylioppilaskuntien sekä muiden opiskelijoiden edustajien hyvää työtä opiskelijoiden jaksamisen edistämiseksi tulee tukea sekä taloudellisesti että muita resursseja tarjoamalla.

Kiireettömyys, jaksaminen sekä normaaliin elämään riittävät taloudelliset resurssit ovat avaimia, joilla nuorten ja opiskelijoiden hyvinvointia edistetään. Vihreä hyvinvointi ei ole jatkuvasti kasvavia raha- ja tavaravuoria vaan aikaa elää, harrastaa, levähtää, olla ystävien kanssa ja kokea. Opiskelijalla tulee olla mahdollisuus opiskella ja halutessaan myös työskennellä opintojensa ohessa: usein näitä kahta ei voikaan erottaa toisistaan, sillä käytännössä ne aina kulkevat rinnakkain tasapainottaen toisiaan.

3.2. TERVEYS

Terveydestä puhuttaessa on huomioitava, että ihminen on psyykkis-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Kaikki nämä osa-alueet vaikuttavat osaltaan hyvinvointiimme. Vaikka terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn kiinnitetään nykyään paljon huomiota, vaarantavat uudenlaiset uhat, kuten nyky-yhteiskunnan suorituskeskeisyys ja tehokkuusvaatimus, terveyttämme. Muun muassa nämä uhat johtavat psyykkisen oireilun lisääntymiseen: jännittyneisyyteen, keskittymisvaikeuksiin ja unihäiriöihin, joiden todetaan lisääntyneen tuoreen yliopisto-opiskelijoiden terveyskartoituksen mukaan.

Terveyden edistämiseen tulee löytyä rahaa ja halua niin yhteiskunta- kuin yksilötasollakin. Hoitoon pääsy tulee taata kaikille tasapuolisesti. Opiskelijoille tämä tarkoittaa helppoa ja nopeaa pääsyä YHTS:lle käyntimaksuja korottamatta, koska sairaita ei tule rangaista. Opiskelijoiden tulee muiden vähävaraisten ohella olla vapautettuja terveyskeskusmaksuista. Opiskelijoilta perittävät terveyskeskusmaksut ovat väärin myös siksi, että yliopisto-opiskelijat maksavat jo YTHS:n terveydenhoitomaksua eikä AMK-opiskelijoiden opiskelijaterveydenhoitoa ole saatu tyydyttävään kuntoon.

Elämäntapoihin tulisi vaikuttaa tietoa jakamalla ja kannustamalla ihmisiä pitämään huolta perusterveydestään: syömään terveellisesti sekä liikkumaan ja nukkumaan riittävästi. Päihteiden käytön yleisyydestä ja riskeistä on keskusteltava avoimesti. Opiskelijarientoihin on voitava tulla ilman päihteiden käytön ”pakkoa”.

3.3. TASA-ARVO

Tasa-arvo on yksi keskeisimmistä vihreistä arvoista, joka on huomioitava kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa. Tasa-arvo-ongelmia esiintyy kaikilla yhteiskunnan tasoilla, ja ne pitää osoittaa, jotta niihin voidaan puuttua.

Sukupuolten välinen epätasa-arvo on edelleen ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa. Jo päiväkodeissa ja kouluissa luodaan sukupuolittunutta yhteiskuntaa. ”Pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä” -asenne jatkuu aikuisten maailmassa: miehille ja naisille asetetaan erilaisia käyttäytymisnormeja ja vaatimuksia. Vaikka yhä suurempi osa korkeakoulutetuista on naisia, etenevät miehet urallaan tehokkaammin, nopeammin ja paremmalla palkalla. Sukupuolten tasa-arvoon on kiinnitettävä huomiota erityisesti korkeakouluissa, opiskelijapolitiikassa ja työelämässä. Nykyinen päätöksentekokulttuuri ei saa estää naisia etenemästä päätöksenteon huipulle. Kunkin yksilön tulisi voida vapaasti omaksua itselleen mieleisiä ja sopivia käyttäytymismalleja niiden perinteisistä sukupuolisesta arvotuksesta piittaamatta. Myös Turun kaupunkitilan tasa-arvoisuutta on korostettava: pelon maantiedettä on pyrittävä poistamaan, jotta kaikilla kaupungin asukkailla olisi tasa-arvoinen oikeus julkiseen tilaan.

Monet vähemmistöt ovat epätasa-arvoisessa asemassa suhteessa valtaväestöön. Kuuluminen seksuaaliseen tai sukupuoliseen vähemmistöön ei saa olla syy eriarvoiseen asemaan yhteiskunnassa. Seksuaalivähemmistöjen on saatava samat oikeudet perheeseen ja vanhemmuuteen kuin muidenkin. Etniset ja kielivähemmistöt on nähtävä kulttuurisena rikkautena, ja rasismin poistamiseen on pyrittävä kaikessa toiminnassa. Erityisryhmien tarpeet on otettava huomioon päätöksenteossa. Ikä tai vammaisuus ei saa olla este esimerkiksi opiskelulle tai ylipäänsä täydelle osallistumiselle yhteiskunnassa. Lisäksi tiloista on tehtävä esteettömiä ja helposti saavutettavia.

3.4. IHMISOIKEUDET JA ELÄINTEN OIKEUDET

Eläin- ja ihmisoikeusasioihin liittyy tasa-arvokäsitteen laajentaminen sukupuolten välisestä esimerkiksi globaaliin maantieteelliseen ja jopa lajien väliseen tasa-arvoon.

Yhteiskuntamme nojaa luonnon ja eläinten hyväksikäyttöön, ja niiden arvo määrittyy pitkälti vain niiden tuottavuuden ja niistä saatavan taloudellisen hyödyn perusteella. Paradoksi on, kuinka laki kohtelee samaa eläintä täysin eri tavalla riippuen siitä onko se tuotanto- tai koe-eläimenä vai lemmikkinä. Lemmikkien kohdalla eläinsuojelulaki on ankara, niille ei saa tehdä pahaa. Kuitenkin jos samainen koira sattuukin syntymään koe-eläimeksi, koskevat sitä täysin eri pykälät. Eläinkokeista tulisikin siirtyä korvaaviin menetelmiin. Eläinsuojelurikoksista langetettavia rangaistuksia tulee koventaa, ja pysyviä eläintenpitokieltoja on uskallettava käyttää nykyistä useammassa tapauksessa.

Ihmisoikeudet ovat jo melko vakiintuneesti mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa, mutta ne eivät silti toteudu kunnolla sen paremmin Suomessa kuin globaalistikaan. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on hyvin keskeinen vihreä arvo, ja ihmisoikeudet onkin pidettävä mukana kaikessa päätöksenteossa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. On tärkeää, että sekä vapausoikeudet, kuten sanan- ja mielipiteenvapaus, että taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, kuten oikeus perustoimeentulon turvaan, toteutuvat. Ihmisoikeudet on otettava huomioon myös kansainvälisellä tasolla, kuten esimerkiksi kauppasopimuksia solmittaessa.

3.5. TIETOYHTEISKUNTA

Kehitettäessä suomalaista tietoyhteiskuntaa on pidettävä huoli siitä, ettei yhteiskunta muutu kehityksen myötä eriarvoisempaan suuntaan. On vaara, että yksipuolisesti tekniikan kehitykseen panostaminen rakentaa yhteiskuntaa teknokraattiseen suuntaan. Todellisessa tietoyhteiskunnassa tärkeintä on kuitenkin tieto, sisältö ja ymmärrys eivät laitteiden tai tekniikan kehitys.

Tietoyhteiskuntaa rakennettaessa on otettava huomioon kehityksen ympäristövaikutukset. Elektroniikkajätteen kierrätystä on parannettava. Koneiden käyttöikää pystytään pidentämään: uusia Windows-versioita ei tarvita aina, vaan vanhemmillakin laitteilla ja ohjelmistoilla monesti pärjää. Ylipäätään vapaan lähdekoodin ohjelmistoja on suosittava ja käytettävä nykyistä enemmän: esimerkiksi Turku ja Turun yliopisto säästäisivät vuosittain suuren summan rahaa, mikäli Microsoftin monopoliohjelmistot vaihdettaisiin Linuxiin ja OpenOfficeen.

Paperitonta toimistoa ei saa unohtaa. Käyttökoulutuksella pystytään vähentämään paperisaasteen määrää. Ylipäätään koulutukseen tulee panostaa: tietoverkkojen hyödyt on aidosti osattava ottaa käyttöön. On kuitenkin muistettava, että kiireinen tietoverkkoelämä ei saa olla edellytys: myös tietoyhteiskunnassa on oltava aikaa ja tilaa levätä ja laiskotella. On selvää, että tieto ei ole pelkästään tietokoneiden käyttöä: yhtäkään Turun sivukirjastoa ei saa sulkea, vaan lähikirjastoista on tehtävä todellisia tiedon keskuksia hyvine palveluineen, ilmaisine tietoverkkoyhteyksineen ja kattavine valikoimineen.

4. YMPÄRISTÖ

Ympäristöstä puhuttaessa pitää puhua kaikesta muusta kuin ympäristöstä, sillä ympäristöön eniten vaikuttavia toimia ei yleensä mielletä ympäristöasioiksi. Tärkein näistä on talouskasvu, jota yleisesti on opittu pitämään jotakuinkin elämän edellytyksenä ja onnellisuuden määritelmänä. Yhteiskunnan ekologinen kestävyys kuitenkin edellyttää talouden rakennemuutosta, jatkuvaan aineelliseen kasvuun perustuvan talousjärjestelmän muuttamista siten, että luonnonvarojen käytön kasvu kytketään irti talouskasvusta esim. tuottamalla aineettomia hyödykkeitä kuten palveluja. Mitkään pienet muutokset eivät riitä: jos ympäristöasioissa haluaa olla realisti, on vaadittava mahdottomia.

Paikallisena lähtökohtana voidaan pitää, että jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten turkulaiset, tarvittaisiin neljä maapalloa.

4.1. LUONNONVARAT ja RAVINTO

Luonnonvarojen käytössä avainsanoja ovat säästö, uudelleenkäyttö ja kierrätys. Säästö tulee nähdä osana ekologista elämäntapaa: krääsä ja turha kulutus pois. Ihmisille voisi markkinoida aitoa hyvinvointia ja onnellisuutta kulutuksen sijaan. Resurssien hankkiminen kaukaa on epäekologista, ja ainakin peruselintarvikkeet voidaan tuottaa lähellä ja luonnonmukaisesti. Kaikessa toiminnassa on pidettävä mielessä makean veden varantojen vähyys ja pyrittävä vedenkulutuksen vähentämiseen.

Paikallisen tuotannon ja tuotteiden elinkaaren ja korjattavuuden korostaminen on tärkeää, sillä se lisää paikallista omavaraisuutta. Suositaan pieniä liikkeitä, käsityöläisiä ja korjauspajoja sekä viedään rahat lähikauppaan automarkettien sijaan. Luonnonvarojen sekä ympäristön oikea kohtelu lähtee lapsuudesta. On tärkeää, että kodeissa, kouluissa ja yliopistoissa kasvaa uusia, ympäristötietoisia ja vastuullisia sukupolvia. Planeetta ei pelastu, ellemme sitä itse pelasta.

4.2. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA LIIKENNE

Kaupunkisuunnittelussa ja kaavoituksessa on pohdittava, onko kaikki "välttämätön" todella tarpeellista. Vaikka Suomen väkiluku kasvaa vuodessa "vain" muutamalla kymmenellä tuhannella, rakennetaan uusia teitä, asuntoja ja muita tiloja monin verroin enemmän kuin tuo ihmismäärä tarvitsisi, eikä vanhoja rakenteita yleensä pureta. Uudisrakentamisen sijaan tulisikin enemmän panostaa luonnon kannalta parempiin vaihtoehtoihin, kuten vanhan hyödyntämiseen ja korjaamiseen.

Lisäksi tulisi käytännön näkökohtien ohella pysähtyä tutkimaan syvällisemmällä tasolla sitä, minkä tyyppisiä elämäntapoja arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu tukevat. Ekologisesti kestävän kehityksen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että ihmiset voivat oleskella ja viihtyä myös lähiympäristössään sen sijaan että joutuvat etsimään virikkeitä ostoskeskusten keinoympäristöstä. Ekologisen yhdyskuntarakenteessa tärkeää on, että palvelut, virkistys- ja viheralueet, luonnontilaiset alueet sekä julkisen liikenteen verkko ovat lähellä, jolloin muodostuu tiiviitä keskuksia, mikä vähentää yksityisautoilun tarvetta.

Liikennesuunnittelu ei saisi nykyisessä laajuudessa määritellä muun yhdyskuntasuunnittelun ehtoja, eikä moottoriliikenne muun liikenteen ehtoja. Elävä kaupunkikeskusta saavutetaan kävelykaduilla. Voimme ottaa esimerkkiä Euroopan suurkaupunkien autottomista keskustoista. Kaupunki on muutenkin suunniteltava ensisijaisesti kevyen liikenteen kulkijan näkökulmasta.

Joukkoliikenne on tehtävä houkuttelevammaksi ja kilpailukykyisemmäksi. Keinoja on useita: lippujen hinnat kuriin, työmatkalippujärjestelmien kehittäminen, tieyhteydet ja aikataulut sujuviksi, aikatauluneuvonnan ja tiedottamisen tehostaminen, pysäkkien ja odotustilojen kohentaminen, joukkoliikennekaistojen lisääminen ja liikennevalojärjestelyt sekä raideliikenteen käyttöönotto. Julkisen ja kevyen liikenteen toimivuus on olennaista, myös tasa-arvon kannalta.

4.3. ENERGIA

Energiapolitiikan painopiste tulee olla säästössä ja energian kokonaiskulutuksen selvässä vähentämisessä. Kulutusta voidaan vähentää vain konkreettisilla toimilla, joista yksi on energiaverotuksen nostaminen, jolloin suuresta energiankulutuksesta myös joutuisi maksamaan enemmän. Ekologisiakin energiantuotantomuotoja kehitettäessä täytyy aina katsoa kokonaisvaikutusta, jolloin mitään tuotantomuotoa ei hyväksytä kritiikittömästi. Ilmastonmuutoksen torjunnan tulee olla kaiken energiapolitiikan päätavoite.

4.4. YMPÄRISTÖASIOITA PAIKALLISELLA TASOLLA

Paikallistason toimet ovat hyvin tärkeitä ympäristöstä huolehdittaessa. Sekä Turun kaupungilla että yliopistolla on ympäristöasioissa vielä paljon parantamisen varaa. Varsinkin kaavoituksessa kaupunki voi tehdä paljonkin ympäristön hyväksi. Keskustaan tulee saada lisää pyöräteitä ja kävelykatuja: ruutukaava-alueelle voidaan tehdä autoton vyöhyke, jonka keskuksena olisi kauppatori. Hämeenkadun pyörätien levennyssuunnitelma on lopultakin aika toteuttaa. Kevyeen liikenteen kulkijalla on oltava mahdollisuudet liikkua myös Aurajoen rannoilla, ja sinne olisikin hyvä esimerkiksi tehdä patikkapolkuja ja levähdyspaikkoja. Opiskelijan kannalta on hyvin keskeistä, että kampusalue säilyy tiiviinä ja että opiskelija-asunnot ovat lähellä.

Kaupungin tulee vastaisuudessa panostaa myös enemmän joukkoliikenteeseen. On hyvin tärkeää, että joukkoliikenne toimii kunnolla ja on todellinen vaihtoehto yksityisautoilulle. Bussijärjestelmän tukemiseen on löydyttävä rahaa. Yksi parannuskeino olisi pikaraitiotien rakentaminen Raisiosta Kaarinaan. Myös joukkoliikenteen opiskelijaedut on säilytettävä.

Yliopistolla ympäristöön pitäisi myös panostaa kaikessa toiminnassa. Ympäristövalistuksen määrää on jatkuvasti kasvatettava ja ympäristöalan koulutukseen on panostettava. Kestävän kehityksen tulee olla poikkitieteellisesti mukana myös kaikessa muussa tutkimuksessa ja opetuksessa. Yliopistolla pitäisi myös pyrkiä jätteiden määrän vähentämiseen. Esimerkiksi paperin säästämisessä ollaan vielä kaukana ihannetilanteesta. Myös luomu- ja lähiruoan tuotantoa pitäisi edistää sekä kaupungin että yliopiston toimin: ravintoloiden tulisi käyttää mahdollisimman paljon luomu- ja lähituotteita ja lisäksi esim. luomupiirin toimintaa tulee tukea. Yliopiston ja TYS:n pitäisi myös panostaa energiansäästöön esimerkiksi siirtymällä käyttämään vihreää sähköä.

5. KANSAINVÄLISYYS

5.1. MONIKULTTUURISUUS JA SUVAITSEVAISUUS

Vihreä yhteiskunta on moninaisuutta arvostava ja monikulttuurinen eikä ihmisiä luokitella etnisen alkuperän mukaan hyviksi ja huonoiksi ihmisiksi. Suomessa tulee luoda mahdollisuuksia aidoille monikulttuurisille kohtaamisille. Tovi tukee rasisminvastaista työtä ja haluaa olla mukana tekemässä sitä Turussa.

Opiskelijamaailmassa kansainvälisyys luo pohjaa monikulttuurisuuteen kasvamiselle. Opiskelijoiden mahdollisuudet kansainvälistymiseen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin on taattava: tiukentuvat odotukset nopeasta valmistumisesta eivät saa estää opiskelijoita lähtemästä maailmalle opiskelemaan, työharjoitteluun tai muuten näkemään ja kokemaan uusia asioita. Myös muualta tuleville opiskelijoille on tarjottava tasa-arvoiset opiskelumahdollisuudet Suomessa. Monikulttuurisuus on arvo, johon kasvetaan jo lapsesta lähtien. Kouluissa tulisikin olla kaikille yleistä suvaitsevaisuuskasvatusta.

Monikulttuuriseen yhteiskuntaan kuuluu erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia taustoja. Tasa-arvoinen ja solidaarinen maailma ei rakennu niin, että kuvitteellisia kansallisuuden rajoja vartioidaan tiukasti aseet tanassa. Ihmisillä tulee olla oikeus liikkua rajojen yli parempaa toimeentuloa etsimään; työvoiman vapaata liikkumista varten on laadittava kansainvälinen sopimus. Ei ole oikein, että ihmisarvo määräytyy synnyinpaikan mukaan: paperittomia siirtolaisia ei saa jättää ilman oikeuksia ja ihmisarvoista kohtelua.

Kansalaisilla tulee olla mahdollisuus osallistua globaaliin päätöksentekoon ja toimia maapalloistuvassa yhteiskunnassa. Globaalia kansalaisyhteiskuntaa voidaan vahvistaa muun muassa tukemalla kansalaisjärjestöjen kansainvälisiä yhteistyöprojekteja. Näin tuetaan myös globaalia kulttuurista vuorovaikutusta.

5.2. MAAILMANKAUPPA JA KEHITYSMAAT

Etelän ja pohjoisen tuloerojen kasvaminen on vakavin globaalin eriarvoisuuden merkki. Keskeisiä selityksiä tuloerojen lisääntymiselle ovat kehitysmaiden tuotteiden huono asema maailmanmarkkinoilla ja maiden velkaongelmat. Kansainvälisen kaupan sääntöjä tulee muuttaa siten, että köyhien maiden oman talouden kehitystä helpotetaan. Velkojen mitätöimiseksi on luotava ohjelma, johon osallistumisen edellytyksenä on, että maa sitoutuu noudattamaan demokratian, ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja hyvän hallinnon periaatteita. Suomen tulee nostaa kehitysapunsa YK:n vaatimalle tasolle. Yksi keino suurien tuloerojen poistamiseksi on Tobinin veron kaltainen valuutansiirtomaksu, josta saatavat tulot ohjattaisiin köyhien maiden vekojen tukemiseen.

Ympäristöä, ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevien kansainvälisten sopimusten normit tulee ottaa osaksi kansainvälistä taloutta ja kauppaa koskevia sopimuksia. Reilu kauppa merkitsee oikeudenmukaista ja suoraa kauppaa kehitysmaiden tuottajien kanssa. Julkisen sektorin, kuluttajien ja kaupan on kannettava vastuunsa reilun kaupan ja ympäristöä vähemmän kuormittavien tuotteiden suosimisessa. Tovi suosii hankinnoissaan aina reilun kaupan tuotteita, ja kannustaa reilun kaupan tuotteiden käytön lisäämiseen turkulaisessa opiskelijamaailmassa.

5.3. TURVALLISUUS JA RAUHA

Sotaa ei pidä nähdä kansainvälisiin suhteisiin kuuluvana luonnonlakina, johon täytyy tilanteesta riippumatta jatkuvasti varautua. Turvallisuusuhkien kirjo on laajentunut, mutta samalla perinteisiä voimapoliittisia hyökkäyssotia pidetään myös sotilaspiireissä huomattavasti epätodennäköisempinä kuin aiemmin. Muun muassa kansainvälinen rikollisuus ja terrorismi, ympäristökriisit, sairaudet, nälänhädät, hajoavat valtiot ja pakolaisuus aiheuttavat uusia valtioiden rajat ylittäviä uhkia, joihin ei voi vastata väkivaltaisin keinoin. Kestävän kehityksen tukeminen ja tuloerojen tasaaminen valtioiden välillä ovat välttämättömiä tavoitteita rauhanomaisemman maailman rakentamisessa. Kansainvälisessä politiikassa suurinta huolta pitäisi herättää vauraiden teollisuusmaiden ja kaikkein köyhimpien maiden välisen kuilun syveneminen, joka täytyy kuroa umpeen kansainvälisellä yhteistyöllä ja solidaarisuudella.

Suomen yleinen asevelvollisuus ja ylisuuri reserviarmeija ovat menneisyyden jäänteitä. Miespuolisesta ikäluokasta 80 prosenttia suorittaa aseellisen palveluksen, mikä on maailmanlaajuisestikin poikkeuksellisen raskas rasite. Ylipäätään armeijainstituutiota tulee pohtia uudelleen. Nykymuotoisesta, ikäluokan miesten kutsuntaan perustuva maanpuolustusjärjestelmästä on luovuttava. Ensimmäisenä askeleena siviilipalvelus on lyhennettävä korkeintaan yhdeksään kuukauteen.

Puolustusmenoja pitää laskea rajusti ja ekologisen kehitysyhteistyön määrärahoja vastaavasti lisätä – tällaista turvallista maailmaa Tovi haluaa olla rakentamassa.

TURUN

OPISKELEVAT
VIHREÄT

Ole realisti – vaadi mahdottomia